Pieni irtiotto tästä sykkivästä pääkaupungistamme teki tehtävänsä ja huomattavasti rauhallisempi, levänneempi ja seesteisempi Filippa on takaisin kuvioissa mukana. Viikonloppu meni rentoutuessa ja nukkuessa. Ja poratessa. Itkin perjantaina ylhäisessä yksinäisyydessäni kuin pieni porsas about vuoden itkut pihalle. Se helpotti kummasti ja selkeytti ajatuksia aikalailla.
Miesjutut olen edelleenkin rajoittanut tähän yhteen spesiaaliin, jonka kans meillä on tosi, TOSI, ihanaa yhdessä. Mutta luojan kiitos se ei halua seuccaa. Aloin kelaileen näitä juttuja ja vaikka se on tyyppinä todella kiva ja aviomiesmatskua, iski muhun kauhea paniikki, kun aloin miettiin, et jos tää nyt oliski tässä. Ei onneks oo! Huh. Mietin et jos ehdottaisin sille puhdasta seksisuhdetta loppuelämäksi, oiskohan se ok?
Ja mitä mun tulevaisuuden suunnitelmiin tulee, aion laittaa niihin tällä viikolla niin paljon vauhtia kun vain mahdollista. En kestä tätä enää!
P.S. Ai niin! Mul on ihan järkyttävää pahoinvointia ollu täs jo muutaman päivän. Wish me luck!
2 kommenttia:
Esiintyykö tuota pahoinvointia erityisesti aamuisin? :oP
Tapsa: Sanotaan paremminkin, että aamu/keskipäivisin.
Lähetä kommentti