Ettei elämäni kuulostaisi liian ruusuilla tanssimiselta ja vaahterasiirapissa kylpemisellä, niin voin kertoa, ettei tämä kahden hyvin erilaisen ihmisen tunteiden näyttäminen ja/tai sovittaminen samaan muottiin ole kovin helppoa. Olen viimeiset pari tuntia puinut kavereideni kanssa, että miten tässä pitäisi olla, kun saa toisen suuttumaan jokaisesta sanasta. Ja myönnän täysin, että vika on 50-50 molemmissa. Minun sarkastinen huumori tuottaa ongelmia ja hänen herkkä, mutta hyvin utelias, hipiänsä ei sitä aina kestä. Mikä on kovin ymmärrettävää, mun jutut on ajoittain todella ala-arvoisia!
Salaa kaipaan aikoja, kun minulla oli fuck buddyjä, joita kävin nylkyttämässä ilman huolta huomisesta. Elämä kulki ilman suurempia ongelmia (suurin ongelma oli, jos joku ei antanut) ja pystyi keskittymään muuhunkin kuin johonkin hyvin raastavan ihanaan kaksilahkeiseen.
No enkä! Oikeasti veikkaan kaiken tämän kiukuttelun ja eripuran johtuvan ikävästä, joka vaivaa molempia. Hienoa olla kaukosuhteessa! Jos joku tietää miten tämmöiset hommat hoidetaan kotiin, niin let me know!
Kaikesta huolimatta toivotan mitä parahinta viikkoa sinulle ja minulle, kyllä täältä vielä noustaan! Koska saan mun kultamussukkarakkaan tänne pian!! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti