Rakas kesä, rakkaat kärpäset!
Voisitteko tulla pian jo takaisin. Elämä tuulen ja tuiskun keskellä on todella antisosiaalista ja tylsää.
Ei minulla tietystikään ole mitään uutta tai kovin mullistavaa kerrottavaa. Hän sitä, Hän tätä. Potentiaalinen on ihana, Potentiaalinen rakastaa minua. Ja niin edelleen.
Jälkimmäisestä olen tietysti iloinen. Ensimmäisestä en niinkään.
En ole varma mikä on tilanne tai millaiset välit minulla on armaan entisen avomieheni kanssa, mutta ehkä tässä vaiheessa ei tarvitse välittääkkään? En ole paha ihminen (vaikka jotkut niin kovasti väittävätkin) eikä minulla ole mitään syytä tai tarvetta olla esimerkiksi Hänelle ilkeä tai epäystävällinen. Mutta mitä enää voi tehdä, kun erosta on aikaa tarkalleen 507 päivää (hitto kun missasin tuon 500. päivän, silloin olisi voinut vaikka skoolata asialle!)? Huoh. Aihe on yhtä tappavan tylsä kuin pian alkavat ampumahiihdot (menisin mieluummin sinne ampumaradan päähän maalitauluksi, kun hetkeäkään katsoisin niitä).
Kivempaan (mutta ehkä jo kyllästystä aiheuttavaan) aiheeseen. Potentiaaliseen. Hän oli yötä täällä. P-i-t-k-ä-s-t-ä a-i-k-a-a! Oli
Nyt menen takaisin koomaamaan sohvalle teen kanssa ja koitan karkoittaa nuhani (ei ainakan vielä lähtenyt nussimalla, vaikka kovasti yritimme. Aaahahahaha hauska Filippa, hauska tyttö!).
Ha en rikti skön sönda!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti